maanantai 30. toukokuuta 2016

Kiss my Turku

Ajattelin aloittaa taas pienen uuden juttusarjan, jossa kerron kaupungeista missä on tullut käytyä. Toisissa isommin ja toisissa pienemmin. Ensimmäisen osan saa kunniaksi minulle aika tuntematon paikka, lähes jo ulkomaiksi Pirkanmaalaiselle luokiteltava, vihollisten valtakunta elikkäs Turku.

Näin Turkua mainostettiin vuoden 2016 matkamessuilla Helsingissä
Turku, tuo Tampereen pahin vihollinen, on minulle ollut aika aina tuntematon kaupunki. Aina sieltä kuuee jonkun tulevan ja jonkun menevän. Itse kuitenkin tajusin että viime viikon maanantai oli ensimmäinen ihan kokonainen päivä jonka vietin Turussa. Kokemus oli yllättäen jopa positiivinen, muttei tietenkään rakkaan Tampereeni veroinen. Kuitenkin pieni kaipuu sinne pisti, että jotain nähtävää siellä on vielä lisää. Suomimatkailu kiinnostaa minua suuresti, joten Turku kyllä kiinnostaa vielä lisää joten ehkä sinne tulee kesällä eksyttyäkin. (Sekä Muumimaailmaan, mutta kerron siitä tuolla postauksen lopussa.)

Turkuun siis eksyttiin luokkaretkelle. Kaksi päivää siellä oli tarkoitus olla, mutta itellä se kutistui vain yhdeksi Tampereella odottavien pääsykokeiden takia. Yhdessäkin päivässä kuitenkin ehdittiin näkemään monta puolta Turusta. Ensimmäinen kohde missä vierailtiin oli Turun Caribbean, tuo tunnettu kohde, missä esim. Luokkakokous elokuvaakin oli kuvattu. Hotellin puolta tutkiessa se oli kyllä tilava, mutta itseäni olisi kiinnostanut enemmän tutkis kylpylän toimintaa, nimittäin Caribbeanin kylpylä, varinkin ulkoaltaiden avattua houkuttaa minua suuresti. Uusi Superpark oli hiano, joten sen perusteella tulee Tampereen uuteen Super Parkkiin Särkänniemessäkin käytyä. Caribbealta sitten käveltiin keskustaan ja Turun Tuomiokirkkoon.

Turun Tuomiokirkko oli hieno, muttei kuitenkaan erityisen vakuuttava. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli tuo katossa roikkuva laiva. Siitä minulla tulee erityisesti mieleen Saariston Lapset elokuva, jossa Malin ja Peter menevät naimisiin oikeassa saaristolaiskirkossa. Laiva tuo mukavaa saaristolaishenkeä tähän kirkkoon. Muuten se loisti vain vanhuudellaan. Kirkosta lähdettiin sitten piipahtamaan hotellilla, jossa muut yöpyivät ja käveltiin aurajokea pitkin Turun linnaan. Linna oli maanantaina kiinni, mutta ulkopuolelta sitä pystyi ihastelemaan ja kokemaan elämään jossain ikivanhassa ajassa.

Vaikken Turun Linnan sisätiloihin päässyt, niin ihan tässä pihallakin sain kunnon tunnelmaa ja muistin vanhat Topeliuksen sadut Turun Linnan Tonttu-Ukosta. Sadunhohtoinen tunnelma itselleni siellä kyllä syntyi. Ihan kuin eläisi itse linnassa prinsessana.

Pelkään laivoissa matkustelua, sillä tulen helposti merisairaaksi. Förissäkin muutaman minuutin matka Aurajoen toiselle puolelle oli minulle jännittävä. Siellä kuinekin tuli paniikkikysymys mieleeni: Oonks mää täl puol jokkee, vai tois puol jokkee?

Aurajoessa oli paljon, paljon, paljon kauniita jokilaivoja jotka houkutti tunnelmallaan. Muutenkin päivä oli lämmin ja leppoisa, eikä meillä mitään sen suurempaa ohjelmaa ollut, joten tunnelmoinnille jäi kauniisti aikaa.

Tallaiset laivat saavat niin mielikuvitukseni liikkeelle erilaisiin merirosvotarinoihin.

Turussa ehittiin tietenkin syömään, vähän shoppailemaan ja toiveestani käydä Turun kauppahallissa. Siellä täytyikin maistaa Suomen Parhaan Leipomon tittelin MBakeryn leipomosta jotain ja kyllä suklaamansikkaleivos todella herkkua oli.

Eipä yhteen Turkupäivään enempää mahtunutkaan. Suunnitelmissa nyt on kyllä kesällä käydä siellä vielä uudestaan ja mahdollisesti samalla reissulla tietenkin Muumimaailmassa. Edellisestä käynnistä onkin lähemmäs 20 vuotta, sillä olen vieraillut Muumien luona viimeksi joskus 4-5 -vuotiaana. Muistikuvia sieltä ei paljon ole, mutta muutama valokuva kylläkin:

Muumipeikon sylissä
Muumimamman vierellä. Pikku Jaanaa selvästi ujostuttaa
Huvipuistojen rakastajana voin sanoa hyvällä omallatunnolla, että Muumimaailma on lähinnä suomen Disneylandia tunnelmassa; siinä ettei tarvi olla hurjia välineitä siihen maailmaan päästäkseen vaan hahmot ja paikat luovat tunnelman. Viimekerrasta ainakin Muumimaailmaan on tullut paljon lisää ja Muumihahmojen mustien silmien kohdallakin on nykyään oikeat silmät (tuo mustasilmäisyys pelotti minua paljon lapsena). Tämän Mamma otoksen meinaan ehdottomasti haluta uusiksi näin aikuisena, on nimittäin niin hassua että ujostelen Muumimammaa, joka kuitenkin Muumeista on aina se lempein ja ystävällisin.

Turkubiisi:

                                         Jope Ruonansuu - Kaiken takana on piilossa

Tämmönen kaupunkikuva tällä kertaa. Seuraava kaupunkikertomus tulle kertomaan Helsingistä, savun ja sumun kaupungista.

perjantai 20. toukokuuta 2016

My Little Pony

My Little Ponyja meille hankittiin muutamia lapsena. Ne oli ihan kivoja leluja, muttei tietenkään yhtä ihania kuin Barbinuket. Monet My Little Ponyt tuli myytyä pois aikoinaan, mutta onneksi joitain on säästynyt. Harmi kun My Little Pony talo on myyty. Se olisi nykyään varmasti aikamoinen aarre tälläiselle keräilijälle kuin minä. Valitettavasti netistäkään en kuvia löytänyt siitä klassisesta My Little Pony talosta. Nykyään Ponit majailevat yhdessä kaapissani Barbihevosten ja koristeporon kanssa.

Äiti poni. Mukana tuli myös vatsasta saatavia ponivauvoja, mutta ne ovat jo kadonneet
Taikuri Poni. Kun keltasta ympyrää pyörittää niin se heiluttaa häntäänsä
Perhos Poni. Tosin tukka nyt peittää perhoskuvan
Jumppa poni. Hänen raajansa liikkuvat, toisin kuin muiden ponien
Kirsikka Poni, joka on kaljuuntunut ja omistaa sarven, sekä siivet
Sateenkaari Poni, jonka häntä on upea kun kaikki värit ovat siinä sekaisin
Ritarivarjo. Tämä poni sai nimensä suoraan My Little Pony tv-ohjelmasta
Salama Poni. Leikeissäni tämä oli aina kaikista vahvin ja voimakkain poni.
Tikkari Poni. Tämä poni on itelleni kaikkein rakkain ja ollut aina ikiomani, kun muut on peritty siskolta. Leikeissä se oli ujoin ja pelokkain poni, joka aina kuitenkin rohkaistui seikkailuihin ja oli Salaman paras ystävä.
Kaikki ponit yhdessä. Vain aita on jäänyt jäljelle heidän vanhasta ponitalostaan.

Ja loppuun vielä klassinen My Little Pony alkutunnari, sellaisena kuin minä sen muistan:


Olen nähnyt näitä uudempia My little poneja kyllä myynnissä, sekä vilaissut joskus telkusta sitä uutta ohjelmaa, mutta eihän se ole yhtään sama kuin nämä kunnon oikeat My Little Ponyt!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äiti

Meillä ei ole koskaan ollut tapana viettää äitien- tai isänpäivää. Isänpäivä menee nykyään vaan kynttilöitä poltellessa, äitienpäivänä muistan äitiä pienesti, vaikka muutenkin muistan häntä lähes päivittäin.

Isän kuoleman jälkeen, vuonna 1998 kevättalvella, ollaan asuttu kunnon akkavallassa, minä, sisko ja äiti. Äiti oli aina perheen pää, mutta osasi kanssa joustaa ja hitaasti lämpeni uusille ehdotuksille. Esim, silloin kun hankittiin kylpyamme, eka dvd soitin ja ensimmäiset läppärit. Asuimme pitkään kolmistaan ja siskon kotoa muutettua kahdestaan. Riitoja tuli ja riitoja meni, mikään ei ollut ylitsepääsemätön riita. Kun muutin omilleni kesällä 2010, niin äiti jäi asumaan yksin. Aina välillä tulee kotona pohjois-pohjanmaalla käytyä, mutta enää sinne ei ole kaipuuta pysyvästi palata.

Äitin kanssa on tultu usein käytyä yhdessä Rotuaari Picnicissä katsomassa yhteistä suosikkiamme Popedaa
 Äiti on kuitenkin muuttoni jälkeen ollut edelleen läsnä ja tärkeänä elämässäni. Hän soittelee vähintään kerran viikossa, tai sitten vähintään minä soitan hänelle. Vaihellaan kuulumisia tai kyselen häneltä neuvoja, niinkuin kunnon äiti-tytär suhteeseen kuuluu. Aina välillä hän käy täällä tai minä siellä. Kun ei näe liian usein, niin näkeminen on entistä kivempaa.

Tälläsia juttuja on samaa minussa ja äidissäni:
-kova ääni
-nopea puhetyyli
-huononäköisyys
-hymyilevät kasvot 
-ulospäinsuuntautuneisuus

Näitä asioita tykkään taas tehä äitini kanssa:
-matkustella
-syödä hyvin
-kokata
-käydä yhdessä elokuvissa, teatterissa, konserteissa ja kapakoissa
-saunoa
-mökkeillä
-pelata korttia iltakaakaon kanssa

Äitin antamat sponssikortit

Äitienpäivää kaikille Äideille
 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kevättä ja ilmapalloja

Perusvapun juhlijaksi minusta ei ole, en ole Koskenrannassa vappuaattona ryyppäämässä, enkä vappupäivänä missään brunssilla tai lounaalla. Minulle riittää kierros Keskustorilla, muutama munkki ja kaunis ilmapallo. Kevät todellakin tulee, kun ulkona on ihanan valoisa ilma. Kevätnahkatakki tulee vihdoinkin päivittäiseen käyttöön.

Kaunista kesää ja kevättä kuvastaa myös seuraavat ihanat lastenkirjat:

Mintun Puutarha. Siellä uidaan mummon ja Villen kanssa
Mintun Puutarha kirjassa Minttu vierailee Mummin luona veljensä Villen kanssa. Mummon luona harrastetaan perinteistä kesän viettoa: uintia, rannalla löhöilyä, kokkausta, kalastusta ja tietty kasvimaanhoitoa. Minttu saakin kasvatettua komeita retiisejä.

Koiramäen lapset kaupungissa. Siellä vietetään kaunis kierros torilla
Koiramäen lapset pääsee maalta käymään sukulaisillaan kaupungissa. Siellä kierretään kauppoja, käydään herrasväen luona kylässä, nähdään koululaisten meininkiä ja tietenkin kierretään toreilla. Oikein perinteiset markkinat ovat aina tunnelmalliset.

Otto-Nallekin viettää vappua torilla
Otto-Nalle Touhuilee kirjassa vietetään pääsiäisen jälkeen lisäksi vappua. Otto saa itselle kauniin punaisen vappupallon ja seikkailee sillä kauniiseen metsään.

Otto-Nalle seikkailee myös Särkänniemessä Taikajoessa ja Vanhoissa Autoissa
Särkänniemi avautuu ihan näillä näppäimillä ja Otto-Nalle on seikkaillut siellä kirjassa Otto-Nalle Huvipuistossa. Siellä huvipuistolaitteiden lisäksi juodaan limua, katsotaan delfiinejä ja hypitään pomppulinnassa.
Miina ja Manu Markkinoilla. Manu on pussijuoksukilpailussa.
Kuten Koiramäen lapsetkin, käy Miina ja Manukin markkinoilla. Nykyaikaan sijoittuvat Miinat ja Manut saavatkin perinteistä tunnelmaa Wanhan ajan markkinoilla. Siellä syödään perinteisiä lettuja, katsellaan öljyn valmistusta, pestään naama vanhalla saippualla, leikitään lampaiden kanssa ja tietty hypitään pussijuoksua. Lue kirjasta miten Manu voitti kilpailun.

Miina ja Manun Luontoretki. Ulriikka joutsenella vesillä.
Miina ja Manu viettää luontoretkellä kauniin kesäisen päivän, jossa keräävät mustikoita, kiipeävät Olli Oravan kotiin katsomaan maisemia ja lopuksi sateensuojaan Matti Mäyrän kotikoloon. Siellä saadaan herkullisia munkkeja Matin äidin leipomana. Nam nam.




Kesäistä Vappua!