lauantai 1. heinäkuuta 2017

Käy Muumilaaksoon: Ninni saa hymynsä takaisin

Tuutikin tuoma näkymätön lapsi Ninni sai viime jaksossa äänensä jo kuuluviin, mutta kasvot pysyivät vielä näkymättömissä. Muumit ovat jo tottuneet Ninnin näkymättömyyteen, mutta muut Muumilaakson asukkaat pitävät sitä ihan outona. Ninni, Muumipeikko, Myy, Niiskuneiti ja Nipsu lähtevät metsään leikkimään piilosta. Metsässä on myös Haisuli päivätorkuilla, mutta hän tietty heräilee ja innostuu kiusaamaan, kun huomaa Muumien tulevan sinne leikkimään.

Muumipeikko löytää Nipsun piilosleikissä
Muumipekko alkaa laskemaan hitaasti kymmeneen ja auttaa kuiskaamalla samalla Ninnille, että hakee kunnon piilon. Ninni kun ei ole aikaisemmin piilosta leikkinyt. Muiden ollessa piilossa Haisuli neuvoo Ninniä menemään pensaaseen piiloon ja se onkin hyvä piilo, koska Muumipeikko ei heti meinaa häntä huomata sieltä. Seuraavalla kierroksella Nipsun laskiessa ja etsiessä Haisuli taas neuvoo Ninniä, mutta tällä kertaa paljon pahempaan piiloon nimittäin luolaan, jonne hän lukitsee NInnin. Haisuli on oikein ovela siinä, että ensimmäisellä kierrolla hän neuvoo Ninnille hyvän piilon piilosleikkiin että saa vähän hänen luottamusta. Ilman tätä Ninni välttämättä ei olisi suostunut menemään luolaan piiloon. Ninni on kanssa näin ujona ja arkana vähän hyväuskoinen, kun luottaa heti Haisuliin. Haisuli oikein tyrkkää Ninnin luolaa, eikä pelkää käyttää väkivaltaisia otteita. Haisuli, vaikka ulkokuoresta näyttääkin aika ruipelolta, hän jaksaa nostaa painavat kivet piilopaikan suulle. Haisuli heti kuvittelee saavansa heikosta ja ujosta Ninnistä otteen, että saisi hänelle itselleen ryöstökaverin. Vähän kyllä hassua ajatusta jopa Haisulita, sillä eihän Ninni mitään tuollaista edes uhkauksia vastaan pystyisi tekemään, kun tyttö on niin ujo.

Haisuli lukitsee Ninnin luolaan
Tuutikki on käymässä Muumitalossa kyselemässä Ninnin kuulumisia ja sanoo ihanasti, että Muumien outo köytös voi keikauttaa Ninnin taas näkyväksi ja joku järkytys voi olla hänelle jopa tarpeen. Metsässä Nipsu ei viitti edes enään Ninniä ettiä, kun epäilee hänen muuttuneen kokonaan näkymättömäksi. Lapset huutelevat Ninniä ympäri metsää ja ovat jo epätoivoisia. Muumipeikko on eniten Ninnistä huolissaan ja kokee jopa Ninnin mukana olon olevan hänen vastuullaan. Ninni itkeskelee luolassa ja kun hän vihdoin kuulee Niiskuneidin huudot, hän vastailee kimeällä äänellään. Ninni saa ääneensä voimaa ja näin Muumipeikko ja Niiskuneiti yhdessä löytävät hänet. Ninni uskaltaa tämän jälkeen taas enemmän käyttää ääntään, kun ääni palautuu ainaisesta tädin järkytyksestä.
Muumipeikko ja Niiskuneiti pelastavat Ninnin
Muumipappa naureskelee Haisulin suunnitelmille, Ninniä muka ryöstämässä pankkia. Kaikki ovat ylpeitä Ninnin äänenkäytöstä ja Muumit menevät antaa Haisulille kunnolla kuonoon. Onhan se nyt todella väärin lukita toinen johonkin kallionkoloon. Kun Ninniä pyydetään opettelemaan vihaiseksi tulemista, niin Muumipeikko, Nipsu, Niiskuneiti, Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen purkavat kiukkunsa ja piirittävät Haisulin ja heittävät hänet samaan kallion koloon, mihin hän Ninni lukitsi. Tässä nähdää, että kyllä Muumitkin uskaltavat tehä ilkeyksiä, varsinkin jos kohde on Haisuli.

Kymmenisen päivää myöhemmin Muumiperhe istuu meren rannalla. Pappa korjailee venettä, Mamma kutoo ja Niiskuneiti ja Myy ihmettelevät miksi Ninni itkeskelee yksinään. Muumimamma koittaa helpottaa Ninnin oloa, mutta nyt yritys ei oikein onnistu. Muumipappa näkee kun Mamma jää yksin kalliolle seisomaan ja Pappa päättää tehdä vaimollensa kunnon  kepposen ja tyrkätä hänet mereen. Pappa väittää tehneensä näin useinkin nuoruudessaan ja tästä saadaan viittaus taaas Muumipapan nuoruuden seikkailuihin, joista on paljon tarinoita (mikä totta ja mikä valetta, se jää mysteeriksi) ja osa näkyy myöhemmin omissa jaksoissaan. Yritys kuitenkin jää torsoksi, sillä kun Ninni näkee tämän, hän tulee suojelemaan Muumimammaa ja puraisee kiukkuisesti Muumipappaa hännästä. Ninnin siinä suuttuessa Muumipapalle hän saa kasvonsa takaisin ja kaikki tietysti riemuitsevat siitä, paitsi Pappa joka kokee Ninnin yhtä pahana raivopäänä kuin Pikku Myyn kunnolla suuttuessaan. Papan silinteri tippuukin hössäkässä mereen ja sinne kurotellessaan hän tietty kanssa loiskahtaa itse sinne. Ninnihän on tietty ensimmäisenä Papalle kikattelemassa. Näin Ninnistäkin saatiin taas iloinen ja hymyilevä. Tuutikin tullessa hakemaan Ninniä hän on aivan tohkeissaan, että Ninni pystyy taas nauramaan ja iloitsee hänen puolestaan. Kotimatkalla Ninni ja Tuutikki tapaavat Haisulin, joka alkaa taas heti vähän uhoamaan, mutta enään Ninni ei ole sellaisesta edes moksiskaan.

Ninni puraisee Muumipappaa hännästä
Näkymätön lapsi novelli on saatu tarinaa ja tunnelmaa myöten hyvin napakasti ja aidosti  siirrettyä tv-sarjaan. Näissä kahdessa osassa Ninni itsessään on niin pääroolissa, että muiden hahmojen kehitystä vielä ei ole ehtinyt paljon tapahtumaan. Tärkeänä hahmona tässä on kuitenkin tuotu Haisuli esiin, jonka luonne esitellään tässä oikein hyvin. Halutessaanhan Haisulikin osaa olla kiltin ja ystävällisen oloinen, kuten vaikka kun hän Ninnille ensimmäistä piilopaikkaa ehdottaa. Haisulin ilkein puoli tulee kuitenkin vahvemmin esiin ja siksi jaksot voivat tuntua pelottavilta, luolakohtaus suorastaan ahdistavalta. Muumit eivät ole yleensä väkivaltaisen oloisia, mutta näissä jaksoissa erityisesti Muumipeikon viha Haisulia kohtaan on noussut. Muumipeikko suhtautuu Haisuliin aina ensin negaation kautta, vaikka myöhemmissä jaksoissa he joskus tulevatkin keskenään toimeen.

Tuutikki vie Ninnin, niin kuin oli tuonutkin
Ninnistä Muumipeikko ottaa suuren vastuun, sillä hän on läheinen Tuutikin kanssa, eikä halua tuottaa hänelle pettymystä. Muumipeikko kuitenkin on ystäväporukan liima ja siksi kokee itsensä tärkeäksi. Ninni itsessään oppii paljon Muumeilta ja heidän vinksahtuneisuutensa saa hänetkin ujosta takaisin "normaaliksi" ihmiseksi. Varsinkin Haisulin tekemä järkytys saa hänet oikeasti tajuamaan ja toiminaan itsenäisemmin. Muumipapan yrityksestä tiputtaa Muumimamma mereen koskettaa Ninni juuri siksi, koska hän on ennen itse ollut aina uhrina, eikä halua kovasti välittämälleen Muumimammalle samaa tunnetta. Siksi Ninni on ärhäkkänä Muumipapan kimpussa ja vihdoinkin muuttuu näkyväksi. Ninni onkin opetus siitä, että jos ei halua että päältä kävellään, pitää itse nousta ylös.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kesäolo on

Kesäloma alkaa tämän öisen työvuoron jälkeen, mitä kyllä on jo odotettukkin. On ihanaa olla muutama vikko ilman työstressiä. Toinen osa lomasta tulee pidettyä elokuussa, joten loma taas tuntuu jonkin verran pidemmältä kun silloinkin saa lomailla.

Kyllä tänne Manseen on aurinko ihanasti paistanut ja kesäksi on monia suunnitelmia. Ensin Britteihin, juhannuksena täyshoitoon avomiehen porukoille. Töitä ei edes loman jälkeen ole paljon annettu ja Helsinkiin ja Linnanmäelle tulee suunnattua lyhyesti ja ehkäpä jopa Alahärmän suuntaankin. Elokuussa suuntana on sitten pohjois-pohjanmaa ja ehkäpä jopa Kuusamo. Ainakin nyt ajateltuna kesä tuntuu ihanan pitkältä.

Kävin tänään kevyellä lenkillä läheisen järven ympäri ja ulkona oli ihana kesäsade. Tätä kappaletta kuunnellessa ja sadepisaroiden lentäessä iholle oli jotenkin taianomainen tunnelma. Se oli jotenkin niin kaunista kun sade osui järven pintaan. Ihanaa.

Kesä on oikeasti täällä ja vähän soi päässäni Smurffien rallatus: Kesäolo on, kesäolo on, kesäolo o-o-e-o-o-on!

Lämpöistä ja rentouttavaa kesän alkua!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Muumi pc-pelini

Lisää nostalgiapläjäyksiä on nyt luvassa ja esittelyssä klassiset Muumi tietokonepelit, jotka olen omistanut jostain vuodesta 1995 lähtien. Molemmat pelit on kesäisiä, suht helppoja ja ainakin minulle ihanan tunnelmallisia.
Muumit Meren Aalloilla

 Muumit meren aalloilla tietokonepeli on vanhin tietsikkapelini mitä olen omistanut. Sen olen aikoinaan saanut iskältäni ja vanhempieni makuuhuoneessa meillä ensimmäinen Windows 95-aikoinaan komeilikin ja tätä tuli pelattua. Vanhassa pelissämme oli erilainen kansi, mutta peli on lähes täysin samanlainen kuin tuolloin 1995. Ainoastaan Niiskuneidin taikatelttaan on tullut kolmas kierros erikoisilla eläimillä ja Nipsun maalauspeli ei lainkaan toimi. Kyseinen peli oli minulle jo tuolloin tärkeä ja aina väillä lainasin sitä eräälle perhetutullemme ja häneltä sain vastineeksi Peppi Pitkätossu pelin. Kun tätä omaa Muumiani sitten kaipailin, niin oli jälleen aika vierailla nuilla perhetutuillamme, he kun asuivat vähän kauempana. Nyt kun Windows 95-koneemme on aikoja sitten romutettu, on ihanan ilahduttavaa, että tämä kyseinen Muumi toimii myös läppärilläni. Samaan Muumipelisarjaan kuuluu muitakin pelejä, joita olen kirjastosta lainaillut, mutta ei ne ole yhtä hyviä. 

Muumit Meren Aalloilla pelissä ei ole varsinaista päämäärää, vaan se sisältää paljon pikkupelejä. Jos voittaa kolme pikkupeliä voittaa kolme pokaalia ja pääsee Muumimamman kanssa ohjaamoon ja sieltä ohjata Merenhuiskeen takaisin Muumilaaksoon.

Taikatelttaa napauttaessa pääsee Niiskuneidin seuraksi sirkustelttaan, jossa pitää tunistaa mikä ääni kuuluu millekkin eläimelle. On ilahduttavaa huomata, että hevonen ja tuo lisko on täysin samaa kuosia, mitä Muumilaakson Tarinoissa. (Hevonen on Primadonnan ja lisko löytyy Viidakkojaksoista) Kun vastaas oikein Pikku Myy taikoo eläimen pois, jos väärin tulee pelle pelleilemään sinulle.

 Alemmasta ikkunasta (en muista kummasta) näyttää kieltään Pikku Myy, Myyllä on tuolileiki käynnissä hattivattien kanssa ja jos hiiren ohjaus ontuu (niin kuin meillä aikoinaan) tätä ei ollut helppo voittaa. Tuo tuolileikki tuo kyllä mieleen omiakin muistoja, kun käytiin pohjosempana äitin ystävän perheen luona kylässä ja aina leikittiin tuolileikkiä, musiikkina soi tietenkin Smurffit.
Kun painaa ohjauskopin viereistä piippua tulee esiin Hemuli, joka yrittää napata lentokaloja Muumeille ruuaksi. Välillä voi lokki tulla nappaamaan jo kalastetun kalasi, tai kissa ottamaan sen. Ne voivat myös karata itsestään. Välistä lentokalojen reitille hyppää myös miekkakaloja, jotka rikkovat verkot. Ne voi koittaa pysäyttää paistinpannulla. Vanhassa pelissäni ei tuota pyykkinarua ollut ylhäällä, vaan kalanmuotoinen pilvi, missä luki numeroilla montako kalaa on saatuna.
Muumipappa on ylhäällä korissa ja miettii mitä laittaisi seuraavaksi päällensä. Pappa kyllä näyttää kun on tyytyväinen asuunsa. Vanhassa pelissäni säkkipillin soitto kuulosti aivan karsealta ja koitin aina laittaa silloin kädet korvilleni. Papalle kyllä saa luotua hauskoja asukokonaisuuksia, vai mitäs sanotte tuosta viikinki lookista?
Isosta savupiipusta pääsee leikkimään vikkelän Tahmatassun kanssa. Hänet pitä vaan saada useasti kiinni. Pikku Myystä lähtee yksi piste ja ravusta katoaa kokonaan nuoli. Kannattaa siis olla varovainen. Tämä oli myös vähän hankala peli, jos hiiri ei liiku kunnolla, niin kuin meillä aikoinaan.
Muumipeikkoa painamalla pääsee sukeltamaan merenpohjaan, jossa pitä vain kerätä esineitä. Tämä on varmasti suosikkipelini, koska jotenkin tuo vedenalainen maailma on nätisti kuvattu minun silmiini.
Kun kolme palkintoa on saatu pääsee pelaamaan ohjaushytissä navigointipeliä. Voeressä on torvimuistipeli, josta en ole koskaan pitänyt.
Navigointipeli on todella helppo, viet vain Muumit uimahuoneelle ja pysyt sinisellä viivalla. Drontti Edward, Mörkö, Tahmatassut ja muut ei tässä mitään pelottavaa tee. Kolme kierrosa näitä on ja peli on siinä.
Tässä on alun Muumimaalkso josta matkalle lähdetään. Pelissä toisessa Merenhuiskeen ikkunasta on vielä Nuuskamuikkusen Muistipeli ja ylhäällä ohjauskopin katossa Nipsun värityspeli. Harmikseni tuo värityspeli on ainoa, mikä ei itellä enä toimi. Siinä on nimittäin ihan hauskoja kuvia, kuten vaikka Viljonkka Ikkunassa, jonka löytä Taikatalvi Muumikirjasta.
Tässä tuon pelikerran kolme pokaaliani, Muumipeikko, Tahmatassu ja Muumipappa pelistä.

Suuri Muumijuhla

Suuri Muumijuhla pelin ensikosketus on muistaakseni paikallisesta kirjastosta eräänä talvipäivänä. Aika pian pelin sainki itselleni ja silloin se tuntui vähän hankalalta. Välillä se tilttaili paljonkin, mutta nykyään onneksi kyseinen sama vanha peli toimii. Kyseessä on eri sarjan peli, kuin Meren Aalloilla, ja sen kyllä tyylistäkin huomaa. Positiivista on, että lähes kaikki äänet Suuressa Muumijuhlassa on Muumilaakson Tarinoista.
Suuri Muumijuhla alkaa siitä kun tavataan Pikku Myy ja mennään Muumitaloon herättämään Muumit. He ovat luvanneet pitää ystävilleen suuren kvätjuhlan ja Pikku Myyn on autettava. Pelissä kerätään samalla pisteitä ja niitä saa mitä paremmin suorittaa pikkupelit ja painelee kaikesta hassunnäkösestä. Sillä lähes mikä vain tavara liikkuu, kun sitä painelee.
Aluksi tavataan Pikku Myy terassilla ja mennään Muumitaloon. Ensimmäisessä kerroksessa voi tutkailla rauhassa keittiötä ja aulaa.
Muumien vanha perhepotretti löytyy seinältä. Tämänkin kuvan voi värittää Meren Aalloilla Nipsun Ateljeessa.
Muumien aulassa puhelinta painamalla voi nähdä Hemulin vastaamassa Siihen. Ruusun viereisen huoneen ovi on lukossa, mutta sinne saadaan avain myähemmin. Portaikkoa koristaa Hattivatit ja niitä pitkin mennään ylös Muumimamman ja Papan makuuhuoneeseen.
Muumimamma ja Muumipappa nukkuvat vielä sikeästi talviunta. Muumimamman saa hereille, kunhan painaa herätyskelloa.
Muumipapan saa taasen hereille, kunhan osallistuu hänen uneensa. Pappa matkustaa kuumailmapallolla kotiin ja matkan varrella on hirvityksiä, ufoja, lehmiä ja lentäviä Viljonkkia. Jos pelaa haastavampaa peliä niin täytyy lentää aina Nuuskamuikkusen teltalle asti. Normipelissä uni loppuu Muumitaloon.
Muumimamman ja Papan takassa elää hassuja vieraita. Kun molemmat on saatu hereille voi mennä yläkertaan herättämään Niiskuneitiä ja Muumipeikkoa.
Muumipeikko herää, kunhan päristää hänen rumpujaan lujasti ja Niiskuneiti kun avaa ikkunan, josta lintuset tulevat herättämään hänet.
Niiskuneidin ja Muumipeikon kerroksessa on myäs kaunis lumisadepallo. Toiselta puolelta vie tikkaat ullakolle, missä Muumipappa jo odotteleekin.
 Muumipapan ullakko on täynä rompetta ja roinaa ja laivasta löytyykin merirosvohattivatit. Ullakolla Muumiapan kanssa kevätjuhliin tehdään ilotulitteita. Niitä voi aluksi testata ikkunasta
aamuhämärässä ja ihan nättejä ovat.  Muumipapan kaukoputkella voi myös tiirailla Muumilaakson asukkeja.

Kun ilotulitteet on saatu valmiiksi voi laskeutua takaisin alas ja piipahtaa Niiskuneidin huoneessa jossa tehdään hänen kanssaan nukketeatteri esitys kevätjuhliin.
Muumipeikon huoneessa taas juhliin tehdään musiikkia hassulla Hemulofonilla.
Ruoka vielä juhlista puuttuu ja siksi Muumiammaa pitää auttaa, sillä Haisuli onsotkenut keittiötä ja Mamma tarvitsee raaka-aineita. Jos olet liikaa alhaalla, niin homssu vie sinut roskiin. Tämä onkin välillä jopa vähän ärsyttävä peli.
Juhalvalmistelut on melkein valmiina, mutta kutsukortit puuttuu. Ne tehdään yhdessä Nipsun kanssa. Kortteja voi tulostella myös omaan käyttöön. Viisi korttia tarvii tehdä ja Nipsuanta resinahuoneen avaimen.
Resinalla lähdetään kiertelemään ympäri Muumilaaksoa ja jakamaan kutsukortit. Resinan käyttö on yllättävän hankalaa, sillä sitä ei näe itse kartassa, missä oikein menee. Kun kutsut on jaettu juhlat alkavat.

Juhlissa esitetään kaikki ohjelmanumerot ja tietysti syödään. Ja siinäpäs se peli sitten onkin. Itse ennen seikkailua voi tietty käydäpelaamassa pikkupelejä erikseen ja sieltä löytyykin jätkänshakki jota ei itse seikkailussa ole. Vastustajksi ovi valita Muumiepikon, Niiskuneidin tai Muumipapan.



Ei Muutakuin tervetuloa Muumilaakson Juhliin!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Balatonsuklaata Balatonjärvellä

Tulevan Iso-Britannian matkafiliksissä ajattelin jakaa muutaman matka- ja kaupunkikertomukseni ulkomailta. Lapsena kävin paljon perheen kanss aulkomailla, mutta ala-asteaikojen jälkeen sellainen rantamatkailu aikapaljon hävisi. Unkariin kuitenkin eksyin siskon kanssa pääsiäisenä 2013. Sisko on aiemmin asunut Unkarissa, joten hän tiesi kaupungit missä vierailtiin ja tomi matkaoppaanani.

 Aloitimme matkamme kylästä nimeltä Szentendre. Olimme siellä eräässä kauniissa majatalossa yötä. Majatalon lähellä oli eräs kreikkalainen ravintola, josta ensimmäisenä iltana haettiin kreikkalaista ruokaamukaamme. Se oli kyllä oikein hyvää, mutta hauskinta oli kun katsoimme paikallista televisiota, missä ohjelmat oli dubattu saksaksi. Sieltä tuli nimittäin yksi suosikki komedioistani Kuolema pukee häntä ja kyllä ol ikoomista nähdä Marilyn Streep muka puhumassa saksaa. Seuraavana aamuna telkusta löytyi aamupiirrettyjä ja Maija Mehiläisen laulussa Maija oli kääntynyt Moojooksi.
Kiertelimme pieniä kauppoja ja toreja. Erästä pienestä lankakaupasta löysimme kivoja ristipistoja ja itse hankin Disneyn Bambiristipiston. Katselimme siskon kanssa kaikkia niitä kauniita ristipistoja ja jompi kumpi meistä sanoi jostain työstä, että "Kiva kuva". Joku paikallinen pikkupoika kuuli sanomamme ja alkoi matkimaan: "Kiiva, kuva, kiiiva kuva." Hän ei varmaan tänäkään päivänä tiedä, mitä kiva kuva tarkoittaa. Iltaisin taasen kävelimme ja kiertelimme katsomassa pimeneviä maisemia. 
 Sisko piirsi Szentenderen erääseen postikorttiin. Kirjakaupasta löysin ihanan nahkakantisen muistikirjan ja kävimme pienissä kahviloissa ja hassuissa ravintoloissa syömässä. Eräänkin ravintolan nimi oli Flow. Paljon myös vain kiertelimme kivoissa maisemissa ja otimme tunnelmavalokuvia. Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin mentiin junalla ja siellä kanssa kiertely jatkui.
Paikallisesta kahvilaista sai aivan ihania leivoksia. Kauppahallia myös etsittiin, mutta jostain kumman syystä eksyttiin matkalla. Budapestissä kävin myös ensimmäisen kerran Burger Kingissä, sillä se oli paras paikka löytää halpa vessa. Minusta on aina negatiivista, että julkisesta vessasta pitä maksaa jotain, mutta koska yksi euro oli tuolloin jotain 300 florinttia, niin 10 florinttia vessamaksusta ei tuntunut pahalta.
Paikallinen kauppa, missä myytiin kaikkea rock- ja populaarimusiikkiin liittyvää tavaraa. tämä oli ilo minun silmille. Paikallisessa Hard Rock Cafessa myös piti tietenkin käydä, ja hankkia oma Hard Rock Cafe Budapest paita.  Budabestissä oltiin yötä siskon kaverin luona ja hänen mukanaan lähdettiin matkalle hänen porukoidensä mökille Balaton järvelle.
Balatonilla ollessamme oli pääsiäispyhät, jolloin kaupat oli muutnekin kiinni, joten vietimme pääsiäisen kivassa vähän maalaisemmassa miljöössä. Ulkona oli kova myrsky ja siksi viihdyimme sisällä lukemassa. Siskoni ystävän perhe oli oikein mukava ja saatiin syödä kunnon pääsiäisateria. Minua ja siskoani ihmetytti, että Unkarissa on ilmeisesti perinteenä syödä pääsiäisenä pipareita. Minä kun tietysti yhdistän piprarit jouluun.
Kun myrsky vähän lieveni vietimme aikaa ulkona ja sellä viettivät myös aikaansa elukat. Koira Karo ja neljä ihanaa kisua viettivät siellä aikaa kanssamme ja sitten kierrettiin alueitä sillä ihanalla Balaton järvellä. Vatsa myöhemmin löysin paikallisesta ruokakaupasta suklaata, joka on nimetty järven mukaan Balatoniksi.
Matkamme aikana välillä oli aurinkoista, mutta enimmäkseen sadetta ja lunta. Se vähän söi matkafiilistäni Balatonilla. Palasimme sieltä takaisin sivistyksen pariin ja päädyimme takaisin Szentendreen. Tälä kertaa pääsimme ihan ilmaiseen yösijaan, sillä siskoni oli hankkinut meille sohvasurffauspaikan. Hän on aikasemminkin couchsurfinkia harrastanut, mutta minulle tämä oli ihan eka kerta. Houstaajamme oli nuori mies, joka oli kova suomi ja Sonata Arctica fani. Siitähän sitten riitti juteltavaa ja mukavaa oli hänen luonaan aikaa viettää. Hänen kotoaan nimittäin löytyi kylpyamme ja voi kun se tuntui ihanalta tuon Balatnin matkan jälkeen.
 Houstaajamme perhe keräsi Kindermunien yllätyksiä ja todella komea kokoelma heillä niitä olikin. Muutaman päivän hänen luotaan yötä olimme ja kävimme Budapestissä liesää kiertelemässä. Ostin mm. aivan ihanan Tuhkimo Barbinuken, josta oli myöhemmin haittaa, kun viime hetken ruokatuliaisia ostimme marketista ennen lentkoneeseen lähtöä. Nukke nimittäin alkoi laukussamme hälyttää ja jouduimme vartijoiden kanssa kaupan takahuoneeseen. Epäilivät minua ilmeisesti varkaaksi, mutta onnksi sisko osasi saksaksi puhua meidät pois sieltä, että ehdittiin ajoissa lentokentälle ja back to Finland.
Unkarin matkasta minulle jäi oikein kivat fiilikset. Olimme matkalla viikon, joka minusta utntui lopulta aika pitkältä ajalta, varsinkin ne päivät jotka Balatonilla vietettiin sisällä. Olen vähän erilainen matkustaja kuin siskoni, sillä haluan matkalani, että joka päivä on minulle jotain uutta ohjelmaa, enkä että voin tehdä siellä asioita mitä kotonakin voin tehdä. Tämän takia itse tykkään vähän lyhemmistä matkoista. tuolla koin jo koti-ikävän tuntua. Saa nähädä kun nyt mennään Britteihin, niin sielläkin viikko vietetään, mutta toisaalta ohjelmaa on suunniteltu jo sen verran paljon, että koti-ikäv äei toivottavasti ehdi yllättämään.

Balatonsuklaata Balatonjärvellä